torstai 2. huhtikuuta 2015

Voiko opiskelupaikan saada ilman valmennuskurssia?

Hyvä Kuningaskuluttaja! 11 minuuttia pitkä pätkä nykyisestä valintakoe-rumbasta, ja sen hulluudesta (YLE Areenasta):

Ja arvatkaapa ketkä tienaa ihan törkeästi? Valmennuskurssien järjestäjät ja osa tiedekunnista... -.-`

Meikäläinen ei ensimmäisenä vuotena halunnut käydä valmennuskurssilla parsitakin syystä:
1. Se on ihan törkeän kallista, kylläkin vaihtelua löytyy jonkin verran
2. Laiskotti muuten vaan ja myös kirjoitukset olivat yllättävän raskaat

Mutta nyt toisena haku-vuonna olen valmennuskurssilla, ja on siitä ollut hyötyä, ja tällä menolla tulee olemaankin. Omaan alaan on hieman epäselvät oppikirjat näin asioista ennen lukemattomalle, ja valmennuskurssin opettaja on pystynyt helposti selkeyttämään oikeastaan kaikkia asioita. 

Silti tuntuu todella typerältä, että korkeakouluihin pääsy maksaa, ja aika paljonkin. Pääsykoekirjat kannattaa hankkia omaksi, jos suinkin vain voi, sillä kirjastosta kirjat saa mihin aikoihin ikinä sattuukin ne saamaan ja lukuaikaa on vain laina-aika. Lisäksi niihin kirjoihin ei voi oikein suttailla omia merkintöjä. Kuitenkin jos haet kirjat kirjastosta, kannattaa hyödyntää kaupungin (tai minkä kyläpahasen ikinä) kirjaston lisäksi yliopistojen ja korkeakoulujen kirjastoja.

Pääsykoekirjojen lisäksi kokeeseen matkustaminen maksaa, jos ei asu isoissa yliopistokaupungeissa ja alaa mihin hakee ei löydy omalta paikkakunnalta. Niin ja tietenkin valmennuskurssitkin keskittyvät Helsinki-Tampere-Turku-akselille. Oulussa ja Jyväskylässä on lisäksi joitain kursseja. Toisin sanoen, jos tulet ulkopaikkakuntalaisena valmennuskurssille, pitää maksaa valmennuskurssin lisäksi vuokra, tai jokin vastaava.

UK:ssa yliopistoihin pääsee sisään keskiarvolla. Sanoisin että aika kadehdittavaa. Jos olisin hakenut sinne, olisin jo päässyt sisään. Toisaalta opiskelu maksaa, vaikka Skotlannissa suomalainen voi opiskellakin edullisemmin kuin muualla UK:ssa. Toisaalta taas tutkinto olisi silloin englanninkielinen, ja termistöt ja muut olisi opiskellut vain englanniksi. Jos tarkoituksena olisi palata Suomeen, ei proseduuri välttämättä olisi erityisen kannattava.

Toinen hyvä puoli Skotlannin yliopistojen toiminnassa on se, että uusia opiskelijoita ei heitetä yksin ja itsenäisesti opiskelupaikkakunnalle/kampukselle. Ensimmäisen vuoden opiskelijat asuvat yleensä asuntolassa, jossa joku muu huoehtii mm. ruuasta, joten pudotus raakaan itsenäiseen maailmaan ei ole kovin syvä ja pelottava. Lisäksi yliopisto tai tiedekunnat, tai mitkä ikinä, pitävät vanhempainillan tapaisen tapahtuman, vanhemmille tietenkin. Se toisaalta kuulostaa todella oudolta ja vähän hassulta tähän Suomen yliopistokulttuuriin verrattuna. Vanhempainilta...hah.

Verratakseni vielä loppuun sen ainoan asian mitä eroja tiedän olevan korkeakoulujen ja yliopistoiden välillä, yliopistoiden tiedekunnat ja järjestöt järjestävät ilmeisesti enemmän ja yhteisöllisempiä tapahtumia kuin korkeakoulujen vastaavat (mitäköhän ne ovat, ainejärjestöjä?). Korkeakoulujen rientoihin kuuluu ennemminkin kosteat bile-illat, kun taas yliopistoelämään kuuluu kaikenlaisten bileiden ohella mm. sitsit (joita en ehkä kuvailisi ihan bileiksi, vaikka viina virtaakin :D), lautapeli-illat, liikuntatapahtumat ja vaikka teekkarien pyörä- ja rengasvarikko. Viinaanmenemätön jää pelkkien bile-iltojen takia kenties hieman ulkopuoliseksi, ainakin alkuun.

Se sanottakoon vielä, että ystäväni mukaan teekkareilla on yhteisöllisempi meininki kuin muilla, enemman rahaa kuin muilla (näkyy mm. kilta-huoneiden varustuksessa ja koossa) ja enemmän viinahuuruttomia tapahtumia. Teekkareiden maan päälle tiputtamiseksi vielä kuva kauniista kauniista teekkarista.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti