Eikä ongelma rajoitu pelkästään pääsykokeisiin, se sama taitanee jatkua myös yliopiston loma-aikoina. -.-´
"Silloin meidän aikana työssäkäyminen oli sitä lomaa. Tiedätkö miksi, Jorma-Petteri? Siksi koska se oli erilaista! Vaihtelua! Ei silloin meidän aikanamme laiskoteltu."
Sen lisäksi että ilmeisesti olen laiska, sekä olen että en ole sekä lapsi että aikuinen. Alkaa tuntua että luisun aikuisen vastuisiin, mutta aikuisen oikeuksia en saa. Välillä lapsenkin oikeudet evätään. Ehkä sitä ei voi aikuistua vanhempiensa talossa? En tiedä. Tarkoituksena olisi kuitenkin muuttaa pois kotoa omaan rauhaan.
Poismuuttamisessakin on omat ongelmansa, varsinkin jos on työtön vailla koulutusta. Vuokrat ovat melko kalliita, ja tukea ei saa, jos on työtön eikä ota kaikkia tarjottuja töitä vastaan. Pääsykokeisiin lukijan (riippuu paikasta mihin on hakenut, kuinka paljon pääsykoemateriaalia täytyy omaksua) ei aina ole kätevää käydä samanaikaisesti töissä. Luulen etten itse jaksaisi sitä. Tietenkin on ihan ymmärrettävää että valtio ei maksa niille, jotka "eivät tee mitään".
Valtiohan on alkanut yrittää saada lukiosta vastavalmistuneita ammattiin johtaaviin koulutuksiin laatimalla lain, jonka mukaan yliopistojen pitäisi (nyt vielä suuntaa antava, toivottavasti ei tule pakolliseksi) otta kiintiöllinen vastavalmistuneita. Minusta tämä ei ehkä kuitenkaan ole paras keino, ei varsinkaan kun samalla lukiosta valmistuneet pakotetaan menemään sellaiseenkin koulutukseen, mihin he eivät välttämättä halua. Tuloksena on siis että epäsopivakin koulutuspaikka on otettava, ja alaa on vaikeampi vaihtaa.
Järkevämpää olisi rajoittaa hakukertoja yksittäisiin koulutuksiin. Onko järkevää että lääkikseen haetaan viisi kertaa, ja lopulta kuudennella kerralla tärppää? Kyllähän viidessä vuodessa lukion asiat alkaa olla hanskassa. Siinä ajassa olisi ehtinyt saada jo 2-3 ammattitutkintoa tai yhden korkeamman asteen tutkinnon. Todennäköistä on myös ettei kuudennella kerralla sisäänpäässyt pääse kohtuullisessa ajassa lääkiksestä ulos. Yhteiskunta jää ilman lääkäriään.
Sillä aikaa epätoivoinen lukiosta valmistuva Jorma-Petteri ahdistuvuu lääkiksen pääsykokeiden edessä tietäen, että on olemassa vain hyvin pieni todennäköisyys, että juuri hän pääsisi lääkikseen sisään ensimmäisellä kerralla. Valtio menettää taas vuoden nuorta työvoimaa. En ole ihan varma, mutta minusta tuntuu että olen kuullut, että monet pääsevät lääkikseen toisena tai kolmantena vuonna. Vaikka kuusi kertaa onkin ehkä hieman liioittelua, niin kolmekin on jo varsin paljon. Varsinkaan kun välivuosi ei ainakaan minulle ole varsinaisesti ollut hyvinvoinnin kulta-aikaa. Pitäkää te siellä zen-moodinne näpeissänne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti