Noniin, nyt kaikki yo-kokeet on varmasti ohi (paitsi saamen kieli?), ja kaiken minkä on oppinut viimeisen kahdentoista vuoden aikana voi unohtaa. Nyt pikainen akuujen lataus ja mars kohti pääsykokeita. Kuolleena on aikaa nukkua, eikös se niin mene?
Osa teistä tirpoista lähtee valmennuskursseille, niin kuin minäkin. Viime vuonna kieltäydyin menemästä, sillä ensinnäkin en jaksanut yo-koe pläsäytyksen jälkeen (kirjoitin kaikki viisi ainettani samalla kerralla keväällä), ja toiseksi, se oli (ja on edelleen) aikamoista riistoa rahan puolesta. Nyt yhtä välivuotta ahdistuneempana päätin kaikesta rahanmenosta huolimatta lähteä moukaroimaan aivojani valmennuskurssin hyödylliseen ruuvipenkkiin.On ainakin joku joka potkii persauksille, jos alkaa laiskottaa liikaa. Muistakaa että varjovalmennusta on olemassa!
Tämän kerran tsemppi-biisinä on LIIKKUU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti