Pitkäaikaista tekemistä välivuodelle

Välivuotena voi tehdä kaikenlaista ja monet lähtevätkin au paireiksi tai armeijaan, vaihtoehtoisesti sivariksi. Minä en sitten tiedä noista mistään oikein mitään. Au paireista tiedän sen että Jorma-Petteriä huijattiin, ja hän ehti kopioida passinsa sekä lähettää sen kopion että rahaa näille huijareille. Hänellä oli kyllä soineet hälytyskellot taustalla jo aikaisemmin, mutta au pairiksi lähteminen oli uusi asia Jorma-Petterille ja hänen tutuilleen, joten kaikki päättelivät vain että se kuului asiaan, vaikka olikin vähän outoa.

Toisia tarinoita au paireista on, että joku on joutunut salakuvatuksi (yök) tai sellaiseen perheeseen joka on väkivaltainen tai jossa käytetään esim. huumeita. Elikkäs vapaasti lähtekää, muttä älkää olko sinisilmäisiä. Suomi on sen verran turvallinen maa, että huijaukset ynnä muut eivät ole välttämättä tullet tutuiksi suomalaiselle perusjampalle.

Armeijakokemus rajoittuu 9gaggiin :DDD

Sitten on mahdollista (taas jos rahaa löytyy) alkaa opiskella avoimessa yliopistossa. Sieltä löytyy vaikka mitä kursseja - riippuen tietenkin yliopistosta - ja niitä voi yleensä suorittaa sekä etänä että paikan päällä. Yleensä luennot tallennetaan ja niitä voi katsoa myös jälkikäteen. Yksi opintopiste maksaa maksimissaan sen 10e, ja yleensä se maksaakin juuri sen verran. Eri opintokokonaisuuksissa on eri opintopistemäärät. Jos sitten päätyy opiskelemaan myöhemmin täyspäiväisesti yliopistoon, osa kursseista voi saada hyväksiluettua avoimen opintojen takia.

Yliopistojen kirjastoista löytyy myös pääsykoekirjoja kurssimateriaalien lisäksi ja kirjastokortti on helppo saada. Kirjastoista löytyy myös erilaisia lehtiä, esim. Tiede-lehteä ja Hesaria. Helsingin yliopiston kirjaston kirjastokortin voi tilata etukäteen, ja vain hakea sen joltain info-pisteeltä. Se on ehkä kätevämpää niille jotka eivät halua ylimääräistä seikkailua kirjaston uumenissa.

Sitten on tietenkin olemassa kansalaisopistot, joiden kurssivalikoimasta löytyy lukionkursseista käsityöhön ja musiikkiin.

Oman bändin voi perustaa, tai hypätä vaihtoehtoisesti mukaan esimerkiksi täällä tai täällä, jos vain tietää millä paikkakunnalla on pitemmän aikaa. Voihan toisaalta ilmoituksen laittaa myös pelkälle jammailuseuralle, jos sitä ei muuten tahdo löytyä :)

Vapaaehtoistyöhön voi ilmoittautua, niissä vain tahtoo olla pulmana pitempiaikaisen sitoutumisen pakko sekä se, että se taidetaan laskea te-toimistossa työksi, joten tukien kanssa on taas värkkäämistä ja vääntöä. Huom! muillakin kuin kristillisillä järjestöillä on vapaaehtoistyön paikkoja auki.

Uusi harrastus olisi myös oiva välivuoden täyttö matskua. Jokin liikuntaharrastus tai partio voisi antaa vähän uutta elämään. Nekin vain kannattaisi aloittaa syksyllä. Meikällä tuli mieleen vasta tuossa ennen joulua, ja kohta menen valmennuskurssille toiselle paikkakunnalle, joten enää ei oikein kannata aloittaa mitään... Mutta jos ei vielä ensi vuonnakaan sitä opiskelupaikkaa tipu niin voisin aloittaa partion.

Ja tosiaan, valmennuskurssi on myös hyvä vaihtoehto pelkälle kotona makaamiselle. Niitä järjestetään kevään lisäksi myös syksyllä, mikä oli ainakin minulle yllätys. Syksyllä olisi ehtinyt syventyä asiaan ja sen jälkeen jatkaa harjoittelua itsenäisesti. Nyt on pikemminkin käynyt niin, että lusmuilen itsenäisesti, ja panikoin ja pidän loppukirin valmennuskurssin aikaan.

Lisäksi jos rahaa ei ole tuhlattavaksi asti, voi harkita varjovalmennusta, mikä on siis yliopisto-opiskelijoiden järjestämää ilmaista (tai lähes ilmaista?) valmennusta. Ongelma saattaa vain olla, että jos asuu pienemmällä paikkakunnalla, valmennusta tuskin löytyy lähialueilta. Kannattaa kuitenkin tutkia asiaa ajoissa, jos vaikka tärppäisi :)

Tavoiteltavaa välivuoden aikana

Elikkäs, välivuoden aikana kannattaa hankkia, jos vain aikaa ja/tai rahaa löytyy

1. ajokortti
      Se auttaa joidenkin töiden saannissa, ja jos sattuu omistamaan auton tai pystyy lainaamaan sellaista, työmatkatkin voivat olla pitempiä.

Mä haluaisin ajaa tällasilla.

2. hygieniapassi
      Se auttaa työnsaannissa, pätee sekä kesätöihin että välivuoden aikaisii töihin. Koe ei ole mitenkään hankala, mutta silti kannattaa lukea jokin hygieniapassi-opus, että lakisääteiset "kala säilytetään enintään -2:ssa asteessa, jään sulamislämpötilassa" -jutut tulevat tutuiksi. Muuten pääsee pitkälle maalaisjärjellä.

3.työkokemusta
      Kaikki kokemus lasketaan hyväksi. Työnantajat saattavat katsoa että "Jaa, Jarppa ei ole tehnyt mitään puoleen vuoteen. Hänellä ei varmaankaan ole oma-aloitteisuutta ja hän on näin laiska", vaikka olettamukselle ei olisi mitään varsinaista pohjaa.

4. Kelan tuet
      Ah, kaikkien rakastama kela... Ok, kelassa ei itsessän ole vikaa, mutta sitten kun kela ja te-timisto pommittavat useilla kirjeillä - joiden lukemiseen tarvittaisiin koodin murtaja jos toinenkin - saman aikaisesti, alkaa hermot mennä. Kuitenkin työttömäksi työnhakijaksi kannattaa ilmoittautua heti ensimmäisenä päivänä valmistumisen jälkeen, sillä tukien (työttömyysturvatuki, muilla tuilla on erilaiset stantardit) saamiseen joutuu kuitenkin odottamaan sen 5 tai 6kk (en muista kumpi se nyt olikaan), jonka jälkeen kelalta voi hakea tukia, joissa omavastuuaika on sen 2 viikkoa. Huh huh. Kuitenkin tukia saa ainakin sen yli 100e kuussa, joten miksipä ei.
Niin joo, ja pienenä vinkkinä: kannattaa käydä tekemässä te-toimistolle ilmoitus työnhakijuudesta henkilökohtaisesti. Niin vältyt epäselvyyksiltä, monilta puheluilta ja saat asian tehtyä varmasti oikein. Tein työttömän työnhakijan ilmoituksen netissä joskus viime kesäkuussa, ja nettiversio oli varsin epäselvä joiltain kohdin. Kylläkin te-toimiston täti soitti ja varmisti/kysyi epäselvistä kohdista.



Ja takaisin Jorma-Petterin tarinaan. Jorma-Petteri meni hakemaan kelalta kuukaudeksi työttömyyskorvausta, jonka jälkeen hän sai yllättäen määräaikaisen ja osa-aikaisen pestin kuukaudeksi. Jorma-Petteri arvioi ettei saisi kelan tukia enää palkkansa päälle, joten hän päätti ettei hae tukia kyseiselle ajalle.

Kun Jorma-Petterin työt olivat loppu, Jorma-Petteri päätti hakea taas työttömyyskorvausta työttömältä ajalta. Mutta Jorma-Petteri huomasikin että työttömyysturvan hakua ei noin vain jätetäkään. Niinpä Jorma-Petterin täytyi täytellä joka ikinen päivä työlliseltä ajaltaan työminuutteja myöten.

Jorma-Petterin olisi myös pitänyt lähettää kelalle palkkalaskelmansa, missä erotellaan viikottainen palkka, minkälaista palkka laskentaa Jorma-Petteri ei tietenkään ollut saanut (tottapuhuen, Jorma-Petteri ei ollut ymmärtänyt työpaikaltaan saamaansa palkkalaskelmaa ollenkaan, vaikkakin oli arvioinut palkkasumman olevan suurin piirtein oikean suuruinen). Niinpä Jorma-Petteri alkoi odottamaan kelan spämmi-posteja, toivoen, ettei palkanlaskennan erittelyä tarvitsisi koskaan erikseen hakea.

Riippuvuuksista eroon!

Eräs lukuisista heikkouksistani on coca cola. Sitä menee viikossa (ja päivässäkin) paljon. Mutta nyt kun kesä alkaa, olisi mainio aika kärsiä mahdollisista vierotusoireista ja jättää taskumatti narikkaan. Iltalehden sivuilta repäisin loistavan keinon tähän:

Laimenna kokista asteittain vedellä. Maistuu aikalailla hanakokikselta.
 (se ei edes ole kovin pahaa, pitää vain muistaa se asteittain laimentaminen, ensin suurin osa kokista ja lopulta suurin osa vettä ja loput kokista)

Sanotaanko vaikka, ettei koksiriippuvuus ole nyt pahin mahdollinen riippuvuus (:'D) mutta hampaille se ei ainakaan kovin hyvää tee.

Lisäksi kofeiini ei tee hyvää niin suurissa määrissä (NIINPÄ, TE KAHVIRIIPPUVAISET!!!)

Ja sitten ettei ihan menisi pelkäksi saarnaamiseksi: Puppa J:n ja sen jonkun muun tyypin (sorry) Raffit puffit

Jos et erota västäräkkiä varpusesta...

Osa tosiaan ei tunnista västäräkkiä, vaikka jo tarhassakin rallateltiin

Kuu kiurusta kesään

puolikuuta peipposesta

västäräkistä vähäsen

pääskysestä ei päivääkään.

Onko kesäätyöt jo horisontissa? Pursuaako kämppä sekalaista tavaraa? Jos vastaus on ei ja kyllä, niin tässäpä Jorma-Pettereille loistava idea: hanki kirpputoripöytä. Siitä saa ihan kivasti rahaa, vaikka kirpputoripöytä maksaakin. Lisäksi Jorma-Petterin ei tarvitse koko ajan roikkua paikan päällä, vaan Jorma-Petteri voi loikoilla rannalla Urpo-Kirveleitten kanssa kuunnellen tätä:

Unettomuuden taso: Thomannin selaus (paha, paha)

Heipä hei, taas pitkästä aikaa. Olen tässä yrittänyt (ja onnistunutkin) lukemaan pääsykokeisiin, mutta nyt alkaa lukuinto/tahti hyytyä pahemman kerran. Ja vielä pitäisi jaksaa kuun loppuun asti. Nyt on alkanut myös unettomuus painaa, ja niinpä olen jälleen kerran päätynyt selailemaan thomannin sivuja... Ja tosiaan paha, paha, alkaa näyttää pahasti siltä, että tuhlaan kaikki rahani soittimiin/soitin tarvikkeisiin. Ja pidättäydyn vieläkin ostamasta baritoni saksofonia, ajatelkaas!
Barska-foni ala-oikealla C:

Olen iskenyt silmäni etenkin sähköiseen kontrabassoon (käykääpäs katsomassa kuinka ihana se on <3<3<3) ja Sibeliuksen Audio Scoreen. Omistan jo Audio Score Liten, joka on ikävästi antanut ensimakua siitä mitä tuollainen ohjelma voisi olla, mutta on oikeastaan aika surkea omatessaan vain välttämättömimmät peruselementit toimiakseen. Lisäksi selailen aina nuotteja, mutta onneksi niiden cyber-shoppailu ei yleensä mene överiksi. Haluan nimittäin nähdä mitä olen oikein ostamassa. Toisaalta Suomen kaupoissa ei loppujen lopuksi ole hirveän laajat valikoimat nuotteja, tai ainakaan ei sellaisia mitä minä haluaisin. Itseasiassa perun sanani, näyttää siltä että nuottienkin kanssa menee överiksi.... XD

Thomannilla on oman kokemukseni mukaan hinta-laatu-suhde kohdallaan, lukuun ottamatta B-stock tuotteita, joille väitetään tehneen asianmukaiset korjaukst, mutta mikä ei oikein pidä paikkaansa.... -.-` (kokeiltu on)

Tosiaan ensi viikolla alkaa pääsykokeita paukutella menemään ja nyt alkaa lukuinto loppua. Tosin olen lyönyt muutamista asioista vetoa kaverin kanssa, jos en pääse eniten haluamaani opiskelupaikkaan. Motivoi jo hieman enemmän, mutta ei ehkä tarpeeksi :P

Nukkukaa te siellä vaan jos pystytte! Unenpuute ei varmasti ainakaan edistä oppimista. Unesta asiaa ehkä  seuraavassa postauksessa. Luultavasti ainakin joskus tässä tulevaisuudessa :D

Voiko opiskelupaikan saada ilman valmennuskurssia?

Hyvä Kuningaskuluttaja! 11 minuuttia pitkä pätkä nykyisestä valintakoe-rumbasta, ja sen hulluudesta (YLE Areenasta):

TÄÄLTÄ

Ja arvatkaapa ketkä tienaa ihan törkeästi? Valmennuskurssien järjestäjät ja osa tiedekunnista... -.-`

Meikäläinen ei ensimmäisenä vuotena halunnut käydä valmennuskurssilla parsitakin syystä:

1. Se on ihan törkeän kallista, kylläkin vaihtelua löytyy jonkin verran

2. Laiskotti muuten vaan ja myös kirjoitukset olivat yllättävän raskaat

Mutta nyt toisena haku-vuonna olen valmennuskurssilla, ja on siitä ollut hyötyä, ja tällä menolla tulee olemaankin. Omaan alaan on hieman epäselvät oppikirjat näin asioista ennen lukemattomalle, ja valmennuskurssin opettaja on pystynyt helposti selkeyttämään oikeastaan kaikkia asioita. 

Silti tuntuu todella typerältä, että korkeakouluihin pääsy maksaa, ja aika paljonkin. Pääsykoekirjat kannattaa hankkia omaksi, jos suinkin vain voi, sillä kirjastosta kirjat saa mihin aikoihin ikinä sattuukin ne saamaan ja lukuaikaa on vain laina-aika. Lisäksi niihin kirjoihin ei voi oikein suttailla omia merkintöjä. Kuitenkin jos haet kirjat kirjastosta, kannattaa hyödyntää kaupungin (tai minkä kyläpahasen ikinä) kirjaston lisäksi yliopistojen ja korkeakoulujen kirjastoja.

Pääsykoekirjojen lisäksi kokeeseen matkustaminen maksaa, jos ei asu isoissa yliopistokaupungeissa ja alaa mihin hakee ei löydy omalta paikkakunnalta. Niin ja tietenkin valmennuskurssitkin keskittyvät Helsinki-Tampere-Turku-akselille. Oulussa ja Jyväskylässä on lisäksi joitain kursseja. Toisin sanoen, jos tulet ulkopaikkakuntalaisena valmennuskurssille, pitää maksaa valmennuskurssin lisäksi vuokra, tai jokin vastaava.

UK:ssa yliopistoihin pääsee sisään keskiarvolla. Sanoisin että aika kadehdittavaa. Jos olisin hakenut sinne, olisin jo päässyt sisään. Toisaalta opiskelu maksaa, vaikka Skotlannissa suomalainen voi opiskellakin edullisemmin kuin muualla UK:ssa. Toisaalta taas tutkinto olisi silloin englanninkielinen, ja termistöt ja muut olisi opiskellut vain englanniksi. Jos tarkoituksena olisi palata Suomeen, ei proseduuri välttämättä olisi erityisen kannattava.

Toinen hyvä puoli Skotlannin yliopistojen toiminnassa on se, että uusia opiskelijoita ei heitetä yksin ja itsenäisesti opiskelupaikkakunnalle/kampukselle. Ensimmäisen vuoden opiskelijat asuvat yleensä asuntolassa, jossa joku muu huoehtii mm. ruuasta, joten pudotus raakaan itsenäiseen maailmaan ei ole kovin syvä ja pelottava. Lisäksi yliopisto tai tiedekunnat, tai mitkä ikinä, pitävät vanhempainillan tapaisen tapahtuman, vanhemmille tietenkin. Se toisaalta kuulostaa todella oudolta ja vähän hassulta tähän Suomen yliopistokulttuuriin verrattuna. Vanhempainilta...hah.

Verratakseni vielä loppuun sen ainoan asian mitä eroja tiedän olevan korkeakoulujen ja yliopistoiden välillä, yliopistoiden tiedekunnat ja järjestöt järjestävät ilmeisesti enemmän ja yhteisöllisempiä tapahtumia kuin korkeakoulujen vastaavat (mitäköhän ne ovat, ainejärjestöjä?). Korkeakoulujen rientoihin kuuluu ennemminkin kosteat bile-illat, kun taas yliopistoelämään kuuluu kaikenlaisten bileiden ohella mm. sitsit (joita en ehkä kuvailisi ihan bileiksi, vaikka viina virtaakin :D), lautapeli-illat, liikuntatapahtumat ja vaikka teekkarien pyörä- ja rengasvarikko. Viinaanmenemätön jää pelkkien bile-iltojen takia kenties hieman ulkopuoliseksi, ainakin alkuun.

Se sanottakoon vielä, että ystäväni mukaan teekkareilla on yhteisöllisempi meininki kuin muilla, enemman rahaa kuin muilla (näkyy mm. kilta-huoneiden varustuksessa ja koossa) ja enemmän viinahuuruttomia tapahtumia. Teekkareiden maan päälle tiputtamiseksi vielä kuva kauniista kauniista teekkarista.

Naamapuoli

Ajattelin näin kevään korvalla harrastaa vähän naamajumppaa, ja kenties silmäjumppaakin.

Naamani, kuten ilmeisesti useiden muidenkin, on toispuoleinen, eli kasvojen vasemman puolen lihakset ovat paremmat kuin oikealla. Siitä tämä (mielestäni) ärsyttävä vino hymy (ei ehkä kuitenkaan niin vino kuin kuvassa 1 :D). Jos naamat olisivat vähemmän korostetut, niin mielentilojen eron näkisi ehkä paremmin

Ilmeisesti oikeakätiset näkevät yleensä oikeanpuoleiset kasvot hymyilevämpänä ja vasemmanpuoleiset surumielisempänä. Niinkuin minäkin, ainakin kun pikaisesti vilkaisee. Meikäläisen hymy taitaa olla ikävä kyllä ennemminkin tuo vasemmanpuoleinen.... Siispä kasvojumppaa kehiin!

Edellistä videota kannattaa kelata sellaiset 50 sekuntia alusta (siinä on turhia lätinöitä).

Edellistä videota kannatta kelata 54 sekuntia alusta.

Silmäjumppaa kannattaa harrastaa pääsykokeiden ja kirjoitusten aikaan ihan siksi, että lukemisessa ja tietokoneella olemisessa silmät väsyy, ja katseen kohdentaminen väsyneillä silmillä on vaikeampaa. Silmäjumppa saattaa auttaa :)

Silmäjumppa-harjoitukset löysin TÄÄLTÄ

Nyt voi väliaikaisesti romahtaa ;D

Noniin, nyt kaikki yo-kokeet on varmasti ohi (paitsi saamen kieli?), ja kaiken minkä on oppinut viimeisen kahdentoista vuoden aikana voi unohtaa. Nyt pikainen akuujen lataus ja mars kohti pääsykokeita. Kuolleena on aikaa nukkua, eikös se niin mene?

Osa teistä tirpoista lähtee valmennuskursseille, niin kuin minäkin. Viime vuonna kieltäydyin menemästä, sillä ensinnäkin en jaksanut yo-koe pläsäytyksen jälkeen (kirjoitin kaikki viisi ainettani samalla kerralla keväällä), ja toiseksi, se oli (ja on edelleen) aikamoista riistoa rahan puolesta. Nyt yhtä välivuotta ahdistuneempana päätin kaikesta rahanmenosta huolimatta lähteä moukaroimaan aivojani valmennuskurssin hyödylliseen ruuvipenkkiin.On ainakin joku joka potkii persauksille, jos alkaa laiskottaa liikaa. Muistakaa että varjovalmennusta on olemassa!

Tämän kerran tsemppi-biisinä on LIIKKUU

Elvytys

Elvytystä käydään läpi kouluissa jonkin verran, muttei mielestäni riittävästi. En usko että pystyisin kovin helposti elvyttämään ketään.

Toinen kynnys elvyttämiseen - tai ylipäätään auttamiseen jos toinen on kanveesissa - on se, että monet ihmiset joita olen nähnyt tuolla ulkona makaamassa (ojassa) ovat aika juoppojen näköisiä. Tai sen näköisiä että sieltä pikku-juoppo-Jorma-Petterin kätösestä saattaa löytyä vaikkapa puukko taikka rikkoontunut lasipullo. Tekee hirveästi mieli auttaa, jos saattaa saada puukosta. Tietenkin se on aika epätodennäköistä, mutta silti. Ja jos sitten juoppo-Jorma-Petterin takia soittaa 112:teen, ja pitäisi sitten alkaa vaikka suusta-suuhun elvytystä tekemään, niin pakko sanoa, lyhyellä tähtäimellä en mieluiten auttaisi kyseisessä tilanteessa ollenkaan. Pääsisi huomattavasti helpommalla. Onneksi nyt on kuitenkin yleisemmässä siviili-elvytyksessä käytössä pelkkä painelu-elvytys (niin Suomessa kuin ilmeisesti muuallakin):

Kuitenkin jos kyse olisi minusta tai läheisestäni, olisi todella hyvä, että joku pysähtyisi auttamaan. Siksi itsekkyyteni on vielä typerämpää ja ... no, itsekästä. Ajattelen kuitenkin, että jos ihminen huomaa jonkin epäkohdan, jolle hän voi tehdä jotain, on vastuutonta, moraalitonta ja alhaista olla tekemättä sille mitään. Esimerkiksi että jotakuta Jorma-Petteriä kohdellaan rasistisesti ja toinen Jorma-Petteri kävelee vain ohi. "Välinpitämättömyys on maailman syöpä."

Ja kun päästiin hippi-meininkiin:

Tsemppitsemppitsemppii

Huomaan että meikäläisellä tämä helmikuun loppu ja maaliskuu on masentavinta aikaa näin välivuotena (ja lukulomalla). Yo:t eivät vielä ole kunnolla alkaneet, mutta tuntuu ettei sitä juurikaan ehdi lukea. Lisäksi lumet sulahtavat tai ovat jo sulaneet ja taivaalta sataa vaihtelevasti vettä ja räntää.

Pääsykokeiden osalta taas osa materiaalista on julkaistu ja osa julkaistaan lähiviikkoina. Paniikki alkaa pudota kokonaisuudessaan päälle: mitä jos en ole riittävän hyvä?
Järkevää olisi kuitenkin muotoilla kysymys: Mitä jos en osaa riittävästi?-muotoon. Potkikaa itseänne persuuksille ja tehkää niitä töitä! Minua auttaa, jos kuvittelen tulevaa yliopistoelämää valitsemassani opiskelupaikassa. Se motivoi kummasti.

Kuningasidean biisi, jota ei ainakaan vielä ole levytetty (sitä odotellessa... :))

Masennus ja syömishäiriöt

Muutinpas tässä vähäksi aikaa omilleni. Ah tätä rauhaa ja pyykinpesun tuskaa! Oma rauha on kyllä ihan jees. Jaksais vaan sitä ruokaa tehdä... :D Meni vähän polun vierestä, joten asiaan:

Nuoret ovat suuren elämänmuutoksen edessä kun lähtevät opiskelemaan ja/tai muuttavat pois kotoa, oli se sitten 15-16-vuotiaana tai vasta kahdenkympin paremmalla puolella. kun monet muutokset tulevat samaan aikaan, on erityisen suuri riski erilaisille mielenterveysongelmille, syrjäytymiselle ja myös ihan muuten vaan terveysongelmille. Pitäkää siis itsestänne ja kavereistanne huolta! Näistä linkeistä voi testailla masennuksen/alakulon oireitaan sekä syömishäiriöiden oireita:

Mieliala - Päihdelinkki
Depression-test
Eating disorder -test

Sekä masennus että syömishäiriöt pitäisi ottaa vakavasti. 

Erään Jorma-Petterin toinen vanhempi nauroi syömishäiriöille tajuamatta, että Jorma-Petterillä oli sellainen. Kyseinen vanhempi ei tajunnut, että syömishäiriö on sairaus siinä missä flunssakin - paitsi että flunssa harvemmin tappaa Suomessa. Niinpä Jorma-Petteri halusi vielä vähemmän kertoa asiasta vanhemmilleen. Lisäksi hän tajusi oireilunsa kunnolla vain alkuvaiheessa. Kun syömishäiriö oli ottanut paremman aseman Jorma-Petterin elämässä, hän alkoi epäilemään sairaudensa olevan varsin llievä. Myöhemmin Jorma-Petteri on tajunnut tilansa vakavuuden.

Masennus ei sekään ole helppo. Kysymys kuuluu onko teini-iässä itsetuhoiset ajatukset normaaleja? En ole varma, mutta hyvin monella tuntuu niitä olleen 13-17-vuotiaana. Niistäkään ei puhuta suoraan, ja niihin on vaikea suhtautua ulkopuolisena. Mikä olisi oikea tapa auttaa? Pelkkä kuuntelu vai ratkaisujen tarjoaminen? Niihinkään ei taida olla yksiselitteistä ja yhtä ainoaa ratkaisua: vähintään niin monta ratkaisua kuin ihmistäkin. Masennukseen kuuluu niin paljon muutakin kuin itsetuhoisia ajatuksia yms. oireita. Sen oireet ovat kuitenkin hankalasti tunnistettavissa nimenomaan masennuksen oiireiksi: kaikilla on joskus ollut unettomuutta, päänsärkyä, jne.

Mielenkiintoisinta on, että yllättävän moni tuntuu pitävän syömishäiriötä ja masennusta sairastavan henkilön omana vikana. Syömishäiriöistä myös ajatellaan, että ne ovat nykyajan yhteiskunnan tuottama sairaus. Väärin: syömishäiriöitä on ollut kaikkina aikoina kaikissa kulttuureissa, myös niissä kuttuureissa, jotka eivät ole olleet kosketuksissa malli-ihanteen. suoritus, nuoruus ja kauneuskeskeisen länsimaisen kulttuurin kanssa. Tietenkään yhteiskunta ei auta asiaa tyrkyttämällä langanlaihaa kehon ihannekuvaa. Tämänhetkinen nykyaikainen kulttuuri vain korostaa syömishäiriön merkitystä. Myöskään aina ei syömishäiriössä ole kyse pohjimmiltaan siitä, että sairastumut haluaisi olla "kaunis". Kyse voi olla kontrollin tarpeesta ja erityisesti kyse on aina ihmisen vääristyneestä käsityksestä ruokaan ja liikuntaan. Syömishäiriö voi alkaa mys korostuneesta tarpeesta syödä terveellisesti. Sitten kun katsoo mainoksia ja iltalehtien otsikoita etenkin kesän lähestyessä, huomaa että ihmisiä suorastaan ajetaan tarkastelemaan vatsamakkaroitaan (oli niitä tahi ei), lautasmalliaan (Voi on hyvästä - eikun voi on pahasta. Ehei, öliiviöljyä sen olla pitää!), liikkumistottumuksiaan (Älä laiskottele - osallistu maratoniin!) ja sitä voisiko vielä juosta salille tehotreeniin ennen kesän alkua.

Sen lisäksi että ihannoidaan laihuutta etenkin naisilla, ihannoidaan miehillä lihaksia. Sanoisin ettei sekään ole erityisen tervettä... Ranskassa kiellettiin liian laihat mallit tänä vuonna, mutta miesmallien ulkonäkökriteereihin ei ole puututtu. Sen lisäksi että miehille/pojille kasataan ulkonäköpaineita, heidän ei oikeastaan ole vieläkään kovin hyväksyttävää laittautua tai hoitaa hoitamalla ulkonäköään. Toisaalta miesten kauneudenhoitotuotteiden määrä on noussut viimevuosien aikana muistaakseni 70%lla.

Sitten on olemassa  vielä nämä plusko'on (nais)mallit. Ensinnäkin, nämä plussa mallit eivät ole sen realistisempia kuin laihat pitkät mallitkaan. Jos naisille väittää että tässä olisi nyt oikeasti se normaali vartalo, eikä henkilö sovi siihenkään, niin mikä on lopputulos? Plussamalleilla on sekä pers- että rintavarustusta mukavasti, eikä varsinaisia vatsamakkaroita ollenkaan, vaan vähän leveämpi keskivartalo. Lisäksi plussako'on miesmalleja ei käsittääkseni ole olemassa. Sitten toisena heräää kysymys, että missä määrin on hyvä ihannoida pulsekempia malleja? Keskivatalonlihavuus ei oikeasti ole terveellistä. Toisaalta pulskemmanpuoleisten ihmisten ei tulisi joutua miettimään että olenko tarpeeksi hyvä (yms.) vaan että olenko tarpeeksi terve. Mikä olisi siis hyvä ratkaisu malli-kiistaan? En tiedä. Ehkä se, että malleiksi otettaisiin monen kokoisia ja näköisiä ihmisiä, joille juuri heidän päällään olevat vaatteet sopivat. Ei sillälailla, että ihmisen pitäisi sopia vaatteille. Se alkaa olla jo sairasta.

Masennuksesta taas on ajateltu että "mitäs on masentunut". Juuri näin... Totta kai ihmisellä itselläänkin on jonkin verran vastuuta, mutta masentuneella ihmisellä ei ole keinoja piristää itseään, kun tuntuu ettei mitään jaksaisi eikä mikään sitten kuitenkaan auttaisi. Masentuneisuus ei ole laiskuutta, tai sitä että ei haluaisi asioiden luistavan hyvin. Toipumisprosessia voisi (kenties) kuvata sillä, että eihän murtuneen jalankaan kanssa lähdetä juoksemaan. Ensin lun pitää luutua uudestaan, jonka jälkeen voidaan vasta rauhallisesti aloittaa kuntoutus. Kuntoutuksen loputtuakin jalka ei ole enää täsin entisellään, vaikkakin varsin käyttökelpionen ja toimintakykyinen.

Lopuksi: Päätin siis lisätä tähän kirjoitukseen hieman asiaa, sillä minusta tuntui, että tarkoitukseni ei ihan täyttynyt tämän tekstin osalta aikaisemmin. Tekstini oli hajanainen ja siitä puuttui paljon, mutta toivottavasti nyt olen osannut korjata tilanteen :)

Sateenkaaren päästä kultaa - tai jotain muuta

Löysin kaksoissateenkaaren (lumi esti ottamasta kauempaa kuvaa, joten tästä kuvasta näkyy "vähän" huonosti :D)! Vieläpä helmikuussa O.o Mitä oikein on tapahtumassa, ilmastonmuutos?

Yllä olevaa kuvaa voi hyödyntää fysiikan yo-kokeessa.

Viikon biisi:

Tyttö sä liidaat - Puppa J

(Kaivakaa Spotifystä, laiskimukset!)

Videoiden ihmeellinen maailma

Simon´s cat

Vilkaiskaapa lyhytanimaatioita Simonin kissasta! Ne piristävät päivää kummasti :3

Söpöilyn jälkeen voit päästää itsesi irti sarkasmin (ja kyynisyyden) maailmaan:

Cinema Sins

Fuck yeah!

Jorma-Petteri vs. väkivalta

Kaikilla perheillä on historiansa, toisilla valoisampi, toisilla synkempi. Sillä mille perhe päällepäin näyttää ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä se oikeasti on. Ainakaan välttämättä.

Ihmiset kokevat hyvin usein olevansa yksin omien tai läheisten ongelmien kanssa. Kuitenkin kun perheen sisäisistä ongelmista tuli käveripiirissäni puhe, kahdella kolmesta oli perheen sisällä isojakin ongelmia. Oli lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttöä, masennusta ja muuta yhtä vaikeaa. Olen huomannut, että pahinta on kun näkee että läheisellä ihmisellä on vaikeaa, mutta ei ole keinoja lievittää toisen tuskaa. Toisena vaikeana asiana on katsoa vierestä kun ihminen tekee pahaa itselleen tahallaan.

Perheväkivalta on surullisen yleistä. Ilmeisesti n. 40% suomalaisista lapsista ja nuorista on kokenut perheväkivaltaa. Välillä unohdetaan että ei pelkästään jompikumpi vanhemmista voi olla väkivaltainen, vaan että sisarus tai joku perhetuttu, josta ei noin vain pääse eroon, voi olla se pahin hakkaaja. Puhumattakaan, jos nuoruusiän seurustelukumppani on väkivaltainen. Eniten kuitenkin vahinkoa aiheutuu, jos väkivaltainen on uhrille (uhri on väärä sana, mutta en keksi parempaakaan) hyvin läheinen ja rakas. Ristiriita kiintymyksen sekä luottamuksen ja pelon sekä epäluottamuksen välillä on kestämätön.

Väkivallan kohteeksi joutuneen pitäisi kuitenkin AINA muistaa, ettei väkivalta ole hänen syytään, ei vaikka siihen olisi provosoinut. Eihän provosointi asiaa tietenkään auta, mutta väkivalta on hyväksyttävää ainoastaan itsepuolustuksessa, ja ainoastaan rajallisesti siinäkin. Joskus ei edes tarvitse tehdä juuri mitään provosoidakseen jonkun toimimaan väkivaltaisesti.

Jorma-Petterillä on kokemusta vanhemmasta sisaruksesta (Jeppe-Manteli), joka suuttuessaan, vaikka pikku-asiasta, saattoi alkaa lyömään, ja etenkin haukkumaan. Vanhemmat eivät kyenneet estämään Jeppe-Mantelia aina,  eiväthän he pystyneet olemaan aina paikalla, tai aina eristämään Jorma-Petteriä ja Jeppe-Mantelia toisistaan. Aluksi Jorma-Petteri löi takaisin (alle 10v.), mutta lopetti, kun huomasi takaisin lyömisen vain kiihdyttävän Jeppe-Mantelin lyömään kahta kovemmin. Ja Jeppe-Manteli ei koskaan lopettanut lyömistä ensin. Vanhemmat myös sanoivat epäsuorasti Jorma-Petterille, ettei väkivallasta saisi puhua kenellekään.

Kun Jorma-Petteri tuli teini-ikään, alkoi väkivaltainen lapsuus nostaa päätään. Tuskastuessaan Jorma-Petteri suorastaan halusi satuttaa ärsytyksen kohdetta, vaikka tiesi sen oleva väärin ja tunsi itsensä kamalaksi ihmiseksi, vaikka ei olisi purkanut aggressiotaan väkivaltaisesti. Lopulta vastustettuaan mielihalua lyödä ja satuttaa, Jorma-Petteri pääsi eroon tästä mielihalusta. Huonoina hetkinään Jorma-Petteri näkee edelleen Jeppe-Mantelin piirteitä kasvoissaan ja käsissään, ja inhoaa sitä. Asiaa ei paranna kavereiden kommentit sisarusten samannäköisyydestä. Jorma-Petteri ei ole vieläkään pystynyt puhumaan näistä vaikeista asioista lähes kellekään.

Väkivaltaisuudesta voi päästä eroon. Osa pääsee siitä yksin, mutta uskoisin että Jorma-Petteri on tässä asiassa vähemmistöä. Kaikki eivät myöskään välttämättä tunnista tätä tunnetta tietoisesti, minkä seurauksena on, että siitä on mahdotonta päästä yksin eroon. Siihen voi kuitenkin hakea apua, esim. terveydenhuollosta. Pitää myös muistaa että tunteita saa olla, vaikka väkivaltaisiakin, kunhan ei anna niiden sanella miten toimii. Teot ratkaisevat!

Sanallinen ja muu henkinen väkivalta on taas tavallaan samankaltainen, tavallaan täysin erilainen väkivallan muoto fyysiseen väkivalteen verraten. Mutta siitä ehkäpä toisessa postauksessa. Muuten tulee kilometrien mittainen postaus.

Alkoholi ja huumeet yms. eivät ole ainoita syitä perheväkivältaan ja muuhun väkivaltaan, joskaan niiden osuus tuskin on kovin pienikään. Huumeiden käytössä mukana tulee myös lieveilmiöitä (tai miksi niitä nyt kutsutaan), joista voi aina välillä lukea lehdestä (monesti Siwa- ja R-kioski -ryöstäjillä on tämänlaatuinen rahapula, velkojat voivat tulla kirveen kanssa oven läpi, seksikauppa kukoistaa, yms...).

Olisi tärkeää että näistä asioista voisi puhua jollekin suoraan. Sellaiselle ihmiselle mieluiten, joka ei vain ole utelias vaan yrittää jotenkin myötäelää - ei kuitenkaan sääliä.

Alkoholin liikakäyttö - Päihdelinkki

Huumeriippuvuus - Päihdelinkki

Aggressio-testi (in English)

Koska et muutenkaan katso tarpeeksi televisiota

Luettelen hyviä (tai kohtalaisia) sarjoja, sillä meikällä meni paljon aikaa hyvien sarjojen etsimiseen, ja traumatisoiduin joistakin sanoinkuvaamattomista sarjoista siinä samalla. Joten. Päästäkää itsenne irti Netflixiin tai nettiin. Paremmuus järjestyksessä. Yritin laittaa sarjaa mahdollisimman hyvin kuvaavia kuvia yms. informaatiota. Hyvää viikkoa!

the O.C.

Tämä on vaan paras sarja ikinä. Tekijät ovat tajunneet lopettaa niin kauan kuin sarja on vielä hyvä. Komediaa, ja kai siinä draamakin on. Ei muuta sanottavaa. :D

Pasila

Pasila on Pasila :D. Löytyy ainakin tällä hetkellä YLE Areenasta.

Chuck

Komedia nörtillä ja toiminnalla varustettuna. Ensimmäinen ja toinen tuotantokausi ovat parhaita, kolmas ja neljäs ihan hyviä, mutta kuulemma viidennen tuotantokauden olisi voinut jättää tekemättä.

the Hundred

Scifiä parhaimmillaan. Tässä ei edes ole kolmiodraamaa, ei ainakaan kahdessa ensimmäisessä tuotantokaudessa. Tämä perustuu kirjaan.

Klikkaa mua

Hauska suomalainen sarja jota EI ole ylinäytelty.

Bones

Murhia, jännitystä ja ripaus huumoria. Ensimmäinen tuotantokausi on ehdottomasti paras, sillä Bones on siinä vielä ihan järkevä. Myöhemmissä tuotantokausissa Brennanista on tehty niin tyhmä että tuskastuttaa. Tätä sarjaa on niin muonta tuotantokautta, että sekaan mahtuu varsin pöljiäkin jaksoja.

Heart of Dixie (Sydänmailla, suomeksi samanninmisiä tai melkein saman nimisiä on aika paljon, olkaa tarkkoina)

Sisältää komediaa ja draamaa, nimenomaan siinä järjestyksessä. Yllätyin kovasti että tämä oli näin hauska sarja. Tämäkin kai perustuu kirjaan.

Misfits

Tiivistettynä: Kieroutunutta huumorilla höystettyä hyvää paskaa. Punainen lanka kulkee koko sarjan ajan, vaikka päähenkilöt vaihtuvat melkein kokonaan.

Once Upon a Time (Olipa Kerran, älkää vaan sekottako siihen vuoden nakki ja pottu piirrettyyn)

Ihan jees fantasiaa. Jorma-Pertin on mukava fiilistellä lapsuudesta tuttuja satuja pienellä twistillä. Ensimmäinen tuotantokausi on ehdottomasti paras, mutta muutkin menevät kun on riittävän tylsää.

Parasta paskaa: Gossip Girl

 (tiedän....)

Sellaista perus "ollaan yhdessä - erotaan - palataan yhteen - erotaan - kuksitaan kaverin bestistä - palataan yhteen - ...."

XXXXX

Etsin hammaslääkäriä (paikkaa). Löysin, enkä edes eksynyt :D Aurinkokin paistoi mukavasti (ei se näyttänyt noin kelmeältä livenä kuin mitä kuvassa).

Tsemppi-biisinä 

Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään

(ei saanut upotettua)

Ai niin, hyvää ystävänpäivää! Ilahduta ystävääsi jollain pienellä, se pelastaa kaikkien päivän :)

Paineet

Huomasin yllättäen, että vanhempani ajattelevat että jos ei opiskele tai työskentele, on jotenkin laiska tai jotain. Toisin sanoen aloin ottaa paineita työnsaannista. Vanhempani eivät ehkä kuitenkaan tajua kuinka paljon aikaa pääsykokeisiin lukeminen vaatii.

Eikä ongelma rajoitu pelkästään pääsykokeisiin, se sama taitanee jatkua myös yliopiston loma-aikoina. -.-´
"Silloin meidän aikana työssäkäyminen oli sitä lomaa. Tiedätkö miksi, Jorma-Petteri? Siksi koska se oli erilaista! Vaihtelua! Ei silloin meidän aikanamme laiskoteltu."

Sen lisäksi että ilmeisesti olen laiska, sekä olen että en ole sekä lapsi että aikuinen. Alkaa tuntua että luisun aikuisen vastuisiin, mutta aikuisen oikeuksia en saa. Välillä lapsenkin oikeudet evätään. Ehkä sitä ei voi aikuistua vanhempiensa talossa? En tiedä. Tarkoituksena olisi kuitenkin muuttaa pois kotoa omaan rauhaan.

Poismuuttamisessakin on omat ongelmansa, varsinkin jos on työtön vailla koulutusta. Vuokrat ovat melko kalliita, ja tukea ei saa, jos on työtön eikä ota kaikkia tarjottuja töitä vastaan. Pääsykokeisiin lukijan (riippuu paikasta mihin on hakenut, kuinka paljon pääsykoemateriaalia täytyy omaksua) ei aina ole kätevää käydä samanaikaisesti töissä. Luulen etten itse jaksaisi sitä. Tietenkin on ihan ymmärrettävää että valtio ei maksa niille, jotka "eivät tee mitään".

Valtiohan on alkanut yrittää saada lukiosta vastavalmistuneita ammattiin johtaaviin koulutuksiin laatimalla lain, jonka mukaan yliopistojen pitäisi (nyt vielä suuntaa antava, toivottavasti ei tule pakolliseksi) otta kiintiöllinen vastavalmistuneita. Minusta tämä ei ehkä kuitenkaan ole paras keino, ei varsinkaan kun samalla lukiosta valmistuneet pakotetaan menemään sellaiseenkin koulutukseen, mihin he eivät välttämättä halua. Tuloksena on siis että epäsopivakin koulutuspaikka on otettava, ja alaa on vaikeampi vaihtaa.

Järkevämpää olisi rajoittaa hakukertoja yksittäisiin koulutuksiin. Onko järkevää että lääkikseen haetaan viisi kertaa, ja lopulta kuudennella kerralla tärppää? Kyllähän viidessä vuodessa lukion asiat alkaa olla hanskassa. Siinä ajassa olisi ehtinyt saada jo 2-3 ammattitutkintoa tai yhden korkeamman asteen tutkinnon. Todennäköistä on myös ettei kuudennella kerralla sisäänpäässyt pääse kohtuullisessa ajassa lääkiksestä ulos. Yhteiskunta jää ilman lääkäriään.

Sillä aikaa epätoivoinen lukiosta valmistuva Jorma-Petteri ahdistuvuu lääkiksen pääsykokeiden edessä tietäen, että on olemassa vain hyvin pieni todennäköisyys, että juuri hän pääsisi lääkikseen sisään ensimmäisellä kerralla. Valtio menettää taas vuoden nuorta työvoimaa. En ole ihan varma, mutta minusta tuntuu että olen kuullut, että monet pääsevät lääkikseen toisena tai kolmantena vuonna. Vaikka kuusi kertaa onkin ehkä hieman liioittelua, niin kolmekin on jo varsin paljon. Varsinkaan kun välivuosi ei ainakaan minulle ole varsinaisesti ollut hyvinvoinnin kulta-aikaa. Pitäkää te siellä zen-moodinne näpeissänne!

Sellaista pikku näpertelyä (netissä...)

Kerran kauan kauan sitten Jorma-Petteri vähän tylsistyi. Kauhistuttavaan ulkomaailmaan meneminen ei ollut vaihtoehto, joten Jorma-Petteri päätti selata netin mahtavaa maailmaa:

9gag
     Empiirisen tutkimuksen mukaan Jorma-Petteri kuvailisi tätä pervojen, masentuneiden ja yksinäisten ihmisten (tai banaaneja rakastavien yksisarvisten) keitaaksi ilon lähteille.

feissarimokat
     Täältä löytyi Jorma-Petterille hyyskä-lukemista. Muista pitää puhelimestasi tiukasti kiinni! Puhelimen desinfiointiohjeet tästä.

BuzzFeed - youtube
     Mikä onkaan paras tapa akkarin ohella oppia kanssaeläjistä? Youtube videot!

BuzzFeed - sivusto
     Kun BuzzFeedin videoista opii kanssakulkijoista, nyt Jorma-Petterille avautui ihan uusi väylä itsetutkiskeluun. Mikä fiktiivinen badass olet? (bada bada bada bada BATMAAAAAN!)

Pienet hyvät asiat

On hyvä huomata pienet onnelliset ja mukavat asiat arjessa, siten jaksaa eteenpäin. Kylläkin on ihan okei välillä haistattaa paskat iloisuudelle ja ryömiä koko päiväksi peiton alle ja näyttä aina keskaria peilikuvallen kun käy vessassa tai muuten vain kun päätyy peilin lähettyville. Pitää vain joskus muistaa kaivautua keskarien ja vilttien seasta ylös ja "ulkomaailmaan" tuulettumaan.

Siksi olenkin päättänyt (saa nähdä jääkö vain ajatuksen tasolle..) ottaa kuvan jostain kauniista, vaikuttavasta, hienosta jne. joka viikko, ja julkaista sen täällä, omaksi ilokseni ja teidän spämmiksenne. :D Aloitan näin laiskanlaisesti:

Lisäksi annan biisisuosituksen siinä samalla. Tämän viikon tsemppibiisi on
POTENTIAALI

Tsemppiä vielä alkaviin kirjoituksiin! Älkää menettäkö hermojanne YTL:n kanssa :D

Eväät kokeisiin

Ainakaan yo-koetta ei kannata mennä tekemään ilman eväitä. Kuusi tuntia ilman ruokaa ei ainakaaan minulle tee hyvää :)

Ongelmana on löytää hyviä, ei-sotkuisia, nälkääpitäviä ja melko äänettömiä naposteltavia. Pähkinät olisivat esimerkiksi muuten hyviä, mutta niistä lähtee yllättävän paljon ääntä, minkä huomaa vasta hiljaisessa koesalissa XD

Hiilihappoiset juomat eivät ole myöskään parhaimmasta päästä... Otin johonkin yo-kokeeseen (en muista mihin niistä) jotain hiilihapollista juomaa ja sitä pulloa avatessa sitten homma purskahti mukavasti ulos... Onneksi ei kovin pahasti, sillä onnistuin aiheuttamaan vahinkoa vain koulun salin lattialle, koepaperit säilyivät kuivina. :) Eli pullo kannattaa ainakin avata ennen kokeen alkua.

Oma suosikkini on ehkä onigirit. Ne ovat riisipalloja joidien päällä saattaa olla merilevää. Ne ovat aika tahmaisia, mutta merilevä pysyy - ei nyt sileänä mutta melko ei-tahmaisena :D Resepti löytyy mm. TÄÄLTÄ

Välipalapatukat voivat olla hyviä, kunhan mureneminen ja suklaa- tai jugurttipäälliset ovat hallinnassa. Esim. Pirkka patukoissa ei yleensä ole sotkevia päällisiä

Focaccia leivässä on täytteet valmiina, eikä se ainakaan minun mielestäni tarvitse muita päällisiä. Sellaisen voi värkätä itse, tai ostaa kaupasta. Etenkin Stockmannilla myydään hyvää focacciaa. :) Ne vain saattavat olla aika rasvaisia, joten pitää varoa syömisen jälkeen mihin sormensa tökkää. YTL ei välttämättä tykkää rasvatahraisista papereista..

Karjalanpiirakat ovat myös herkullisia ilman päällisiä. Niitä saaa myös pikkuriikkisinä coktail-piirakoina.

Kuivatut omenarenkaat. Niitä voi itse tehdä, tai ostaa kaupasta, jos on rahaa :P Ne ovat aika kalliita... Joten vilkaiskaapa ohjetta! Niihin voi lisätä myös vaikkapa kanelia tai vaniljaa.

Kuivatut hedelmät on ihan ok, vaikkakin mulle tulee niistä huono olo.

Suolaiset -ja miksei makeatkin- muffinssit menevät. Netissä on muffinssien avaruus.

Mökkihöperön ohjesäännöt

Neljän seinän sisällä helposti alkaa saamattomaksi eikä mikään oikein tunnu luistavan. Asiaa voi auttaa muutamalla kikalla :)

1. Varautuminen asiaan
Lukuloman ja nyt välivuoden ahdistus (en tiedä millä muullakaan sanalla sitä kuvaisi) yllätti minut täysin. Luulin että ihan viihdyn yksin ja pärjäisin loistavasti jopa eristyksissä muista, mutta ei. Lukulomalla olin todella saamaton ja suussakin oli paha maku. Kaverit lukivat eri aikoihin yo-kokeisiin kuin minä, joten heidänkään tapaaminen ei kovin usein onnistunut. En ole myöskään varma että olinko ainoa meistä jolla oli lukuloma-masis. Silloin tarvitsee kavereitaan ja "ulkomaailmaa" enemmän kuin koskaan. Mistä päästäänkin seuraaviin kohtiin.

2. Kaverit
Kannattaa yrittää keksiä jotain melko säännöllistä tekemistä yhdessä, jottei mökkihöperyys iske liian syvälle tajuntaan. Pohjalta on vaikeampi päästä ylöspäin. Tekeminen voi olla vaikka että menette yhdessä liikkumaan tai vaikka luette yhdessä yo-kokeisiin tai pääsykokeisiin. Sillä tavalla joku on aina potkimassa persuuksille jos alkaa laiskottaa tai saamattomuus iskee.

3. Vieraile säännöllisesti "ulkomaailmassa"
Tämä varsinkin kannattaa ottaa huomioon. Käy kaupassa tai kaverin kanssa kahvilla. Mitä tahansa missä on ympärillä ihmisiä, joihin saa jotenkin kontaktia. Kaupankassakin lasketaan, uskokaa tai älkää, sekin auttaa, ainakin vähäsen :)

4. Toteuta itseäsi/tee JOTAIN
Kuulostaa tyhmältä, tiedän, mutta sekin voi auttaa. On edes jotain järkevähköä tekemistä ja aika kuluu. Voi olla ettet kuitenkaan lukisi niihin kokeisiin, joten miksei ajan tuhlausta voisi tehdä melkein järkevällä tavalla. Lisäksi kaikki järkevähkö tekeminen aktivoi ja antaa voimia alkaa oikeasti lukemaan siihen mihin nyt onkaan valmistautumassa. Mutta niitä odottavia tehtäviä ei kannata koko ajan ajatella, sillä silloin ajautuu saamattomuuden kierteeseen.

5. Rentoudu, nuku, huolehdi itsestäsi
Parantaa huomattavasti jaksamista.

Välivuoden kääntöpuoli

Hommahan on niin, että useimmissa blogeissa yms. on näytetty välivuoden auvoisa puoli: vapaus, ulkomaanmatkat, itsensä löytäminen... Mutta mitä jos itsensä kadottaakin välivuotena (lukion jälkeen), huomaa että elämässä ei lukion jälkeen olekaan juuri mitään. On kyllä ystäviä ja joitain harrastuksia, mutta jotain puuttuu.

Hain opiskelemaan yliopistoon (useampaan), mutten päässyt sisään. Edessä siinsi vuosi seuraaviin pääsykokeisiin lukemiseen ja loputon mössö aikaa. Nyt on kulunut noin vuosi siitä kun lukuloma, tämä loputon aikamössö, alkoi. Töitä sai eräältä ala-asteelta kuukaudeksi kesällä, ja nyt jouluna oli toinen kuukausi työllisyyttä jouluapulaisena. Silti, vuodessa on 12 kuukautta, ja jos niistä on kaksi töissä, ja loput "vapaalla", alkaa pää hajota.

Ajattelin ensin väkertää yksityisen tsemppipäiväkirjan, mutta luulen etten ole yksin näiden ajatusten kanssa, ja toivon että tästä blogista olisi hyötyä muillekin.

Luvassa tosiaan tekemisideoita, asiaa välivuoden ongelmista, tsemppausta ja mitä ikinä allekirjoittaneella tulee mieleen :)
Yritän nyt myös harjoitella äidinkielen yo:n korottamiseen, vuosi ilman että on kirjoitellut mitään on aika pitkä aika jos aikoo todellakin korottaa arvosanaa....